Elokuun lopulla, kun Juice oli hajoamassa eikä Slam ollut vielä kasassa Leskinen äänitti Syksyn Säveltä varten kappaleen Anne ja Jaques. Taustabändinä kuullaan studiomuusikoita: Antero Jakoila (kitara), Pekka Pohjola (basso), Esa Kotilainen (kosketinsoittimet), Ronnie Österberg (rummut) sekä Freeman, joka hoiti taustalaulut. Anne ja Jaques ei selvinnyt Syksyn Sävel -loppukilpailuihin, mutta siitä tuli joka tapauksessa pienoinen hitti kun se syksyllä julkaistiin singlenä. Singlen B-puolella, kappaleessa Pedro, esittäjäksi onkin merkitty jo Juice Leskinen Slam.
Loppuvuodesta 1977 ilmestyi Leskiselta vielä kokoelma-LP Tähän saakka, johon oli koottu sekä sinkkubiisejä että LP-raitoja vuosilta 1973-77, tyyliin "jokaiselle jotakin".
Edellissyksyn keikkailtuaan oli Juice Leskinen Slam -yhtye hioutunut siinä määrin yhtenäiseksi että tammikuussa 1978 se äänitti Love-studiossa albumin Tauko I, joka julkaistiin myöhemmin samana keväänä. Äänittäjänä toimi Erkki Hyvönen ja tuotannosta vastaa Leskinen itse. Kustantaja Tauko I:llä toimi Alatalon, Leskisen ja Rinteen syksylla 1977 perustama ALR-Music kustantamo, siihen asti tätä tehtävää oli hoitanut Love Kustannus.
Levyn biisimateriaali on jälleen yksinomaan Leskisen käsialaa, lukuunottamatta Ray Daviesin The Kinks -yhtyeelleen tekemää kappaletta Celluloid Heroes, jonka Juice suomensi muotoon Paperitähdet. Tauko I on osa suurempaa kolmen LP:n kokonaisuutta, jonka Leskinen oli mielessään hahmotellut. Tauko-levyjen yhteinen teema oli se, millainen suhde mm. Leskisen kaltaisella viihdetaiteilijalla on itseensä, yleisöönsä tai toiseen ihmiseen. Tauko I sai ilmestyttyään varsin hyvät arvostelut ja myös ostava yleisö piti siitä. Eikä ihme, onhan levyllä tukku hyviä biisejä; esim. Pilvee pilvee joka on eräs toivotuimpia keikkabiisejä, tyylikkäät Skitsofrenia ja nimibiisi Tauko, jossa kehotetaan ottamaan hieman rauhallisemmin, sekä jo aiemmin mainittu Paperitähdet, josta tuli varsin usein radiossa kuultu kappale.
LP:llä uusi Slam-yhtye osoittautui varsin monipuoliseksi ja osaavaksi ryhmäksi, uudet jäsenet basisti Tervaharju ja rumpali Takala soittavat koko levyn mitan erittäin ilmeikkäästi ja tiukasti. LP:n nimikkobiisissa Takalalla on vielä oma erityinen rumpusoolo, jossa pitäisi kaikille paljastua mikä hän on miehiään. Myös herrat Pekkonen ja Salminen kunnostautuvat monipuolisella soitannollaan ja soitinvalikoimalla. Bändin lisäksi levyllä kuullaan vierailevaa Pekka Pöyryä soittamassa alttosaksofonia ja huilua.
Seuraava julkaisu olikin sitten jälleen single eli Iisalmen discossa / Skorpioninainen, joka ilmestyi kesällä 1978. Mitään suurta menestystä ei tästä seiskatuumaisesta tuolloin tullut. Pitkän aikaa molemmat biisit olivatkin harvinaista herkkua, kunnes ne sisällytettiin 1992 ilmestyneelle Sietämätön mies kokoelma-LP:lle.
Kesällä 1979 Juice Leskinen Slamiltä ilmestyi jälleen uutta materiaalia sekä single- että LP-muodossa. Näiden ja edellisten julkaisujen välisenä aikana oli Leskinen vaihtanut myös levy-yhtiötä, koska Love Recordsin vaikeudet olivat käyneet jo niin suuriksi ettei se kyennyt maksamaan artisteilleen näille kuuluvia levynmyyntipalkkioita. Uutena levynjulkaisijana alkoi toimia Scandia Musiikki OY:n alamerkkinen julkaisu Hi-Hat, jonka pomomiehiä oli Tommi Liuhala. Leskisen ensimmäinen julkaisu Hi-Hatin kautta oli single Hauho, B-puolenaan kappale Eksä pese sitä koskaan, jonka nimen Juice lainasi Frank Zappan kappaleesta 'Don-t You Ever Wash That Thing'. Biisistä Hauho tuli jälleen myös pienoinen hitti ja niinpä myös Raha-automaattiyhdistys halusi sen jukebokseihinsa. Kyseinen järjestö suhtautui kuitenkin erittäin epäluuloisesti Eksä pese sitä koskaan -biisiin, joten RAY:ta varten painettiin erillinen jukeboksiversio, jossa B-puolena on Tauko II -levyltä poimittu kappale Jäminkipohja boogie.
Suunnilleen samoihin aikoihim Hauho-singlen kanssa myös Tauko-trilogian toinen osa, jonka nimeksikin tuli Tauko II. LP käsittelee rockmuusikon arkipäivää ja hänen suhdettaan yleisöönsä, aihepiirinsä vuoksi kyseinen levy äänitettiinkin pääosin keikoilta eri puolilla Suomea kesän ja syksyn 1978 aikana ja yhdeltä keikalta Tukholmassa. Suurin osa LP:n matiriaalista on suoraviivaista rockpaahtoa ja mukana on myös pitkästä aikaa vanha tuttu Einarin polkupyörä -melodia, nuorisokoviksista kertovassa biisissä Kalevi ja Reiska, Orimattila. Keikkaäänitysten lisäksi mukana on akustinen Pidä vakan alla kynttilää, joka äänitetiin oululaisen Vaakuna-hotellin eräässä huoneessa, idean hotellihuoneäänitykseen Leskinen oli saanut Neil Youngin vastaavanlaisesta äänityksestä. Kappale Tanssimaa taas äänitettiin tuolloin vasta perustetussa Studio 55:ssa Turussa, koska se oli todettu liian hankalaksi biisiksi keikkaohjelmistoon.
LP:stä ei tullut myynnillisesti kovinkaan suurta menestystä eikä sen biisejä ole keikoillakaan noiden aikojen jälkeen juuri kuultu. Syksyn 1979 ajan Soundi-lehti myi postitse Tauko II-LP:tä ja Kuka murhasi rock'n roll tähden -kirjaa yhteispakettina Kesän ja syksyn Slam keikkaili ahkerasti ja loppuvuodesta 1979 se esiintyi myös Yleisradion Härmärock-konsertissa.
Maaliskuussa 1980 ilmestyi Juice Leskinen Slamin seuraava LP XV yö (tauko III). Levyn kaksiosainen nimi johtuu siitä ettei Hi-Hat firmassa ymmärretty Leskisen kolmen Tauko-nimeä kantavan levyn merkitystä ja niinpä sen suhteen tehtiin kompromissi. Joka tapauksessa levystä tuli varsin suosittu ja siitä pilkottiin myös kaksi singleä, joista ensimmäinen oli Ei elämästä selviä hengissä / Viidestoista yö -kappaleet, joista kummastakin tuli melkoisia hittejä ja jokapäiväistä radiokuultavaa. Toinen sinkku sisälsi kappaleet Mies joka rakastaa itseään ja Mene kotiin.
XV yö (Tauko III) -LP on äänitetty syys/lokakuussa 1979 Mika Sundqvistin MSL-studiossa Lempäälässä, tuotannosta vastaavat Leskinen ja Tommi Liuhala, biisimateriaali on tälläkin kertaa yksinomaan Leskisen käsialaa. Kustannusyhtiö ei sensijaan ollut enää ALR-Music, sillä Leskinen oli eronnut 1979 aikana kyseisestä firmasta ja perustanut oman Bluesway-lafkan tätä tehtävää varten.
Syksyllä oli Slamissä tapahtunut myös kokoonpanomuutos, kun Petteri Salminen oli päättänyt erota bändistä. Uudeksi kitaristiksi yhtye sai Jari Yliahon, joka löytyi samasta osoitteesta kuin Salminenkin aikoinaan eli Donna-yhtyeestä. LP:llä kitaroita soittavat sekä Salminen että Yliaho, joka lisäksi laulaa kappaleen Outoon valoon ja soittaa saksofonia kappaleessa Naisellinen nainen. Erityismaininnan ansaitsee myös Safka-herra, joka laulaa duettona Leskisen kanssa kappaleen Haetarirock, minkä lisäksi mies laajentanut soitinmateriaaliaan koskettimista puhallininstrumenttiin eli huiluun, jota muutamassa biisissä varsin maukkaasti soittaa. Edellis-LP:n äänittänyt Timo Ulkuniemi soittaa kitaraa ja huuliharppua ja oli jälleen avustamassa äänityksessä. Taustalaulajina toimivat Auli Suoniemi -niminen naiskuorolaulaja (kappaleessa Lauloin miehen maisemaan) sekä Donna-yhtyeen Ilkka "Ila" Loueranta, joka pian äänitysten jälkeen liittyikin vakituisesti yhtyeeseen.
Alkuvuodesta 1980, kun Juice Leskinen Slam oli saanut kaksi uutta miestä ja uuden LP:n markkinoille tuli jälleen miehistöpulmia. Tällä kertaa piti etsiä uutta rumpalia Matti A. Takalan kyllästyttyä soittamaan helppoa ja yksinkertaista musiikkia. Kesällä Slam keikkaili ahkerasti ja osallistui mm. Seinäjoella pidettävään Provinssirockiin. Joulukuussa ilmestyi seuraava äänite, joka oli jälleen teemalevy eli joulu-LP Kuusessa ollaan. Leskisen alkuperäinen idea oli että Poko Rekords julkaisisi levyn ja Poko/Epe's-moguli Helenius jakaisi sitä levyliikkeensä vakioasiakkaille, Epe innostuikin asiasta tahtoi levyn myös myyntiin, mikä ei ollutkaan hullumpi ida sillä Kuusessa ollaan -levylle tuli Slamin hienoja versoita tutuista joululauluista kuten Kun joulu on, Kulkuset, En etsi valtaa loistoa, Jouluyö, juhlayö. Lisäksi mukana on neljä Leskisen säveltämää uutta joululaulua, joista kappale Sika julkaistiin myös jukebox-singlenä, B-puolenaan LP:n nimibiisi Kuusessa ollaan, myöskin Leskisen omaa tuotantoa.
Kuusessa ollaan -LP:n äänitykset tehtiin syyskuussa 1980 MSL-studiossa Mika Sundqvistin äänittäessä, tuottajana toimi jälleen herra Leskinen itse. Hauskoista piirroskansista vastaa Nyrok City -sarjakuvaa (ja maailman parhaita lastenkirjoja) piirtänyt Mauri Kunnas.
Alkuvuodesta 1981 ilmestyi seuraava Slam-LP Ajan henki, joka lukeutuu Leskisen parhaimpiin levyihin, niin musiikillisesti kuin tekstillisestikin. Ilmestyttyään sitä myytiinkin varsin nopeasti yli kultalevyrajan. Myöskin arvostelijat kehuivat levyä, lukuunottamatta muutamaa poikkeusta joiden mielestä levyn sanoitukset olivat liian kriittisiä ja synkkiä, kirjoittipa joku ettei levyllä ollut kuin yksi vitsi ja sekään ei ollut kovin hyvä.
Toki on sanottava, että Ajan henki on varsin pessimistinen levy kuin Keskitysleirin ruokavalio, mutta mukana on myös pari opitimistisempaakin kappaletta eli Ila Louerannan laulama, vihdoin virallisesti julkaistu Syys. Ilan laulua kuullaan myös kappaleella Ekumeeninen jenkka, jonka hän laulaa puoliksi Leskisen kanssa. Nimibiisi Ajan henki on puhemuotoon rakennettu kertomus perussuomalaisen lauantai-iltapuhteesta eli aivopesevien TV-ohjelmien vahtaamisesta. Katsojana toimii Hannu Tervaharju, uutistenlukijana Jari Yliaho ja arvonnan virallisena valvojana Juice Leskinen. Kyseisessä biisissä myös soittajakokoonpanoa on muutettu siten että Safka soittaa rumpuja, Yliaho bassoa ja Loueranta kitaraa. Myös Manserock-kappale ansaitsee erikoismaininnan, sillä nimittäin kuullaan kaksi upeaa kitarasooloa, joista ensimmäisen soittaa herra Leskinen itse ja toisen multi-instrumentalisti Safka.
Ajan henki on äänitetty MSL-studiossa pienissa pätkissä vuoden 1980 aikana, ensimmäiset sessiot jo alkuvuodesta, jolloin rumpuja soitti vielä Matti A. Takala (kappaleilla Syys ja Kone). Levyn äänitti Mika Sundqvist, miksaajana toimi Eppu Normaali -yhtyeen Pantse Syrjä, kappaleista ja tuotoksesta vastaa Juice Leskinen.
Levy-yhtiö oli tällä välin jälleen vaihtunut, "uudeksi" julkaisijaksi tuli Love Recordsista tuttu Atte Blom ja hänen uusi yhtiönsa Johanna. Ajan henki -levyltä julkaistiin myös yksi single, jolta löytyvät kappaleet Mussoliini perusdiini ja Myrkytyksen oireet. A-puolen Mussoliini perusdiini on pätkäisty LP-versiota lyhyemmäksi leikkaamalla kappaleen hidastempoinen osuus kokonaan pois.
Alkukeväästä 1981 Leskinen osallistui Eurooviisu-karsintoihin kirjoittamallaan Ilomantsi-kappaleella, jonka sovituksesta vastasi herra nimeltä Anssi Tikanmäki. Tikanmäkeen Leskinen oli tutustunut vuonna 1977 silloisen Juice-yhtyeen kitaristi Petteri Salmisen välityksellä, joka tunsi tämän yhteisestä opinahjosta, Sibelius-akatemiasta. Euroviisu-karsinnoissa Ilomantsin soittopuolesta vastasi Suomen Euroviisu -orkesteri ja laulusta huolehtivat Leskisen ohella Slamin Loueranta, Pekkonen ja Yliaho. Palkintoa Juicelle ei kyseisistä kilpailuista herunut, ellei siksi lasketa Hartwall Oy:n lahjoittamaa olutkoria, jonka Leskinen sai kehoitettuaan ko. yhtiön edustajia seuraamaan karsintojen TV-lähetystä ja erityisesti hänen biisinsä kohtaa, jossa lauletaan "Ilomantsi on Karjalan A".
Pian kilpailujen jälkeen Slam lähti Lapin kiertueelle ja sieltä palattuaan äänittämään Ilomantsin. Tällä kertaa äänitys tehtiin vaihteeksi Finnvoxissa Helsingissä, jonne normaalia Slam-kokoonpanoa tulivat vahvistamaan Tikanmäen hankkimat puhallinsoittajat (mm. Mirca Stan). Tikanmäki itse oli mukana toteuttamassa kappaleen erikoisefektejä (revolveri, ämpäri ja kurlaus), joista oli vastannut jo Euroviisu-karsinnoissa. Lisäksi kappaleella ovat ylimääräisinä taustalaulajina Ismo Alanko ja Jukka Orma, jotka sattuivat vierailemaan studiossa äänitysten aikoihin. Ilomantsi julkaistiin singlenä maaliskuussa 1981 ja siitä tulikin varsin kova hitti. Esittäjäksi on merkitty Juice Leskinen Slamfonia, mikä johtunee runsaslukuisen avustajajoukon mukanaolosta. Singlen B-puoleksi valittiin Ajan henki -LP:ltä kappale Syys.
Melko pian singlejulkaisun jälkeen tuli Slamille jälleen miehistöongelmia kun rumpali Kari Peltonen ilmoitti eroavansa yhtyeestä muutaman päivän varoitusajalla. Pulmallisen tilanteen helpottajaksi löytyi Slamin ex-rumpali Matti A. Takala, joka tarjoutui soittamaan bändissä noin kuukauden verran. Eräällä keikalla Slamin kanssa esiintyi Jukka Törma & Omuna -yhtye, jonka LP:n Juice oli samana keväänä tuottanut. Leskinen tiedusteli Omunan rumpali Vesa Sytelältä tietäisikö tämä ketään sopivaa rummuslyöjää Slamiin. Sytelä vastasi, huomattuaan tilaisuutensa koittaneen, yksinkertaisesti että "mä tulen". Leskinen ilahtui kovasti nuoren rumpalin itseluottamuksesta ja otti Sytelän yhtyeeseensä.
Näin oli jälleen Slamin miehistö jälleen täysilukuinen ja kaikki näytti hyvältä, ainakin ulospäin. Pinnan alla kuohui jo varsin kovaa, sillä osa yhtyeen jäsenistä alkoi olla varsin leipääntyneitä ja kyllästyneitä koko bändiin. Varsin pian tämä tilanne johtikin siihen että herrat Pekkonen ja Yliaho ilmoittivat tyytymättömyytensä Hannu Tervaharjun bassonsoittoon ja vaativat tämän erottamista tai lähtisivät itse. Leskinen ei erityisemmin pitänyt ajatuksesta erotaa ketään, etenkään Tervaharjua, joka ei ehkä basistina kuulunutkaan parhaaseen A-ryhmään, mutta oli muuten loistotyyppi ja mm. yhteisen kieliharrastuksen myötä Leskisen varsin hyvä kaveri. Asiaa pohdittuaan Juice joutui kuitenkin toteamaan että Slam oli tullut tiensä päähän eikä se tulisi olemaan enää kovinkaan pitkäikäinen yhtye. Kesäksi oli kuitenkin sovittu keikkoja melkoisesti eikä niiden peruminen olisi ollut kovin järkevää, eikä helppoakaan. Koska uuden kitaristin ja kosketisoittajan etsiskely tässä tilanteessa oli tässä tilanteessa melko mahdoton ajatus, oli Leskisen annettava lähtöpassit Tervaharjulle. Bassoa Slamissa ryhtyi soittamaan yhtyeen pianisti/laulaja Ila Loueranta.
Kesällä 1981 Juice Leskinen Slam käväisi myös studiossa, jossa äänitettiin vaihteeksi single. Tämä ei kuitenkaan ollut normaali myyntiin tuleva levytys vaan tilaustyö, jonka Leskinen oli saanut Joensuussa sijaitsevalta Pohjois-Karjalan Osuuskaupan omistuksessa olevalta ravintola Pee-Koo:lta (Pekka Kettunen), jonka tarkoitus oli myydä singleä ravintolan asiakkaille. Paikan henkilökunta oli ollut kovasti innoissaan Juicen Ilomantsi-biisistä ja niinpä he ottivat yhteyttä Leskiseen ja pyysivät kirjoittamaan laulun, joka koskettaisi pohjoiskarjalaisia ja samalla mainostaisi heidän ravintolaansa.
Leskinen ei ollut erityisen innostunut ideasta, mutta suostui kuitenkin lopulta tekemään singlen Kettusen Pekka ja Happosen Marja, jonka B-puolena löytyy instrumentaaliversio samasta aiheesta. Sinkun tekotapaa kuvastaa mainiosti Leskisen kertoma, jonka mukaan hän antoi Sound Of JJ-studioon mentäessä soittajille sointulappuja ja tempon ja lähti itse läheiseen ravintolaan oluelle kirjoittamaan biisin sanoja. Palattuaan hän lauloi kappalen nauhalle. Biisillä kuultavasta naisäänestä vastaa Juicen silloinen Vaimo Tarja Leskinen.
Syyskuun 19. päivänä 1981 päättyi Leskisen siihen mennessä pitkäaikaisimman yhtyeen eli Juice Leskinen Slamin tarina. Yhtye oli tällöin ehtinyt olla koossa muutamia päiviä yli neljä vuotta. Yhtyeen lopettamispäätös oli tehty jo kesän alkupuolella, jatkuvien miehistöhankaluuksien vaivatessa sitä. Syynä ristiriitoihin oli lähinnä se että yhtye oli tehtävänsä tehnyt eikä enää kehtittynyt taiteellisesti, pikemminkin polki paikallaan.
Bändin hajottua Leskinen alkoi tekemään sooloalbumia nimeltä Dokumentti ja suunnittelemaan uutta bändiä jonka nimeksi tulisi Juice Leskinen Grand Slam. Slam-yhtyeen miehistöstä Leskisen mukana päättivät jatkaa Ila Loueranta ja Vesa Sytelä. Urkuri Safka Pekkonen siirtyi Hassisen Koneen riveihin ja sen hajottua Popedaan. Myös kitaristi Jari Yliaho lähti muille teille eli perustamaan Siberia-yhtyettä, jossa soitti aina sen hajoamiseen saakka.
Joulukuussa 1981 ilmestyi Leskisen sooloalbumi Dokumentti. Juicelle oli vuosien mittaan kertynyt biisejä jotka eivät syystä tai toisesta olleet päätyneet millekään levylle ja koska Slam oli hajonnut eikä uutta bändiäkään vielä ollut, päätti Leskinen työstää näistä biiseistä LP:n omin voimin. Niinpä hän varasi studioaikaa MSL-studiosta ja hoiti äänitystä lukuunottamatta kaiken itse. Leskinen soitti itse kaikki instrumentit ja lauloi yksin kaikki lauluosuudet, lisäksi hän vastaa itse myös levyn mainiosta piirroskannesta.
Vaikkei Leskinen kenties soittajana olekaan kovin taitava ja monipuolinen, on hän siitä huolimatta moni-ilmeisellä biisimateriaalilla onnistunut tekemään Dokumentti-LP:stä varsin täysipainoisen levyn, jolta löytyvät mm. sellaiset Juice-klassikot kuin Dokumentti, Epäile vain, Rauhaa sekä Lääninmurhaaja, jossa Juice studiotekniikan avulla laulaa moniäänistä a cappella -laulua. Myös ostava yleisö piti Leskisen soololevystä siinä määrin että hän sai vastaanottaa siitä kultalevyn. LP:ltä julkaistiin myös yksi single, joka sisälsi kappaleet Viimeinen kylähullu ja Dokumentti.
Suunnileen samoihin aikoihin Dokumentti-LP:n kanssa ilmestyi myös single Ollaan ihmisiksi / Munasillaan. Monille oli varmaan yllätys kun sinkun kanteen ja etikettiin oli esittäjäksi merkitty Juice Leskinen Slam!!! Eikös sen pitänyt olla jo hajonnut? Kyllähän se oli ollut vainaa jo monta kuukautta, mutta joistakin julkaisupoliittisista syistä tämä kesällä MSL-studiossa äänitetty eräänlainen jäähyväissingle julkaistiin vasta nyt. Ollaan ihmisiksi -kappaleesta tuli erittäin suosittu etenkin keikkabiisinä. Munasillaan sen sijaan painui varsin pian unholaan. Ko. biisit on sittemmin julkaistu vuonna 1982 ilmestyneellä Parhaat-kokoelmalla.
Loppuvuodesta 1981 ilmestyi vaihteeksi myös kokoelma-LP. Levyn nimi oli Oikea valinta- 14 parasta puolta ja sen julkaisi Valintatalo-kauppaketju. Kyseisellä kokoelmalla ei varsinaisille Juice-diggareille ole kuin juuri muuta kuin kurisioteetiarvo, sillä se on koostettu ilmeisesti kyseisen lihamestarin ammattitaidolla. Pääosa kappaleista on peräisin vuosien 1979-81 LP-levyiltä poikkeuksena Ilomantsi sekä oivasti alkupään tuotantoa esittelevät sinkkubiisit Napoleonin mopo ja Marilyn sekä Tuuliajolla-liveltä kappaleet Kuopio tanssii ja soi ja Syksyn sävel.
